Eli viime viikko (tiistai 13- perjantai 16) oli aika lailla samanlaista puuhaa. Hoitelimme työntekijöiden papereita, hoitelimme palkka asioita, työtuntien laskemista ja tämmöistä. Eli ei mitenkään erikoisen poikkeavaa muista päivistä töissä. Muutamana päivänä oli kyllä aika rankkaa olla töissä kun kaikki huusivat toisilleen. Siellä ihmiset tekevät niin paljon töitä, että pinnat ovat kaikilla hieman kireällä ja sitten kun löytyy vielä koko ajan lisää töitä, niin onhan se aika rankkaa. Ja asiaa ei yhtään auta se että toimistolle tulle ihmisiä, asiakkaita tai työntekijöitö, jotka yöskin ovat erittäin töykeitä. Myös tämä sitten nostaa ihmisten ärsytys kynnystä. Jotkin ihmiset jotka ovat tulleet toimistolle meidän aikanamme ovat niin itsekkäitä. He eivät suostu ymmärtämään että siinä firmassa on muitakin ihmisiä keitä toimiston työntekijöiden pitää huomioida. Eräänäkin päivänä, kun oli palkan maksamisen aika, eräs mies tuli toimistolle tuomaan tuntilistansa, jonka pertusteella heille lasketaan palkka. Hän tuli melkein heti toimistn yläkertaa valittamaan siitä, että hän haluaa saada palkkansa nyt heti, koska hänen täytyy maksaa vuokra. Sitten kun Lavinia yritti selittää että hän ei voi maksaa palkkaa kun aikaisintaan seuraavana päivänä, rupesi mies valittamaan kuinka hän tarvitsee sen nyt ja että jos hän ei saa palkkaa jonka avulla maksaa vuokra, hän sanoi että voi samantien mennä hyppäämään sillalta alas. Kyllä siinä tuli semmoinen fiilis, että voisikohan tästä nyt sitten johonkin livahtaa, ettei tarvitse olla siinä riidan keskellä, kun satuin olemaan samaan aikaan siinä huoneessa. Ei se maailma varmaankaan kaadu jos hän saa palkan yhden päivän myöhässä. Ja sehän oli ihan miehen oma vika että toi tuntilistansa niin myöhään, että hänelle olisi ollut mahdotonta laskea saman päivän aikana palkka. No mutta semmoista se joskus tuolla toimistossa on.
Lauantaina fiilistelimme vaan kotona, kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Oli niin huono keli että ei sitä oikein huvittanut lähteä mihinkään.
Sunnuntaina kävimme Villen, Jennan ja Andrean kanssa katsomassa Catacombeja sekä Mdinan hiljaista kaupunkia. Ne catacombit olivat ihan mahtavan näköisiä, ja olivat myös aika isot. Saimme myös selville että toisen maailmansodan aikaan niitä catacombeja käytettiin myös pommisuojina, ja jotkut niistä kaiverretuista huoneista olivatkin hieman sivistyneemmän näköisiä kuin ne haudat. Sitten kävimme myös Mdinassa sijaitsevassa rikos ja rangaistus museossa, missä oli mannekiineillä kuvattuna historian aikana muodostettuja kidutus keinoja rikoksen tehneille. Ne olivat jotkut niin aidon näköisiä, että siinä ihan odotti että joku niistä hyppää kohta eloon ja huutaa Boo! :D mutta oli ne ihan uskomattomia ne jotkut jutut mitä siellä näki, ja pisti kyllä miettimään että kuinka sairas voi ihmismieli olla. Loppu päivästä kävelimme Mdinaa ympäri ja kävimme ostamassa kakun eräästä kahvilasta, sillä yksi kämppäkavereistamme oli lupautunut kokkaamaan meille.
Tämä viikko on oikeastaan kulunut vain hanttihommien tehden. Eli kopiopapereiden noutamista, kansioiden etsimistä, papereiden arkistoimista. Eli ei mitään isoa. Tämä johtuu siitä, että Lavinia ja Jovan, kaksi firman pää henkilöä, lähtivät lomalle joten me auttelimme Jennan kanssa vain muita työntekijöitä toimistolla. Haikeat fiilikset oli kyllä torstaina sanoa kaikille hyvästit vaikka teimme sen jo kerran viimeviikon perjantaina, sillä se oli viimeinen päivä kun näimme Jovanin ja Lavinian.
Tänään perjantaina meillä oli Stage Maltan kanssa päätöskokous, jossa täyttelimme muutamia papereita ja sanoimme kaikille hyvästit. Vähäsen tuntuu siltä että minulle ei ole vielä oikein kunnolla iskenyt, että huomenna oikeasti lähdetään kotiin. Tuntuu siltä kuin täällä oltaisiin oltu vain kaksi viikkoa. Niin nopeasti se aika on kulunut.
Tämä tulee varmaankin olemaan minun viimeinen blogini, ellen sitten tee Suomen päässä sunnuntaina viimeisen kerran blogi kirjoituksen. Mutta nyt tässä vaiheessa on jo pakko sanoa, että oli kyllä uskomaton kokemus ja että suosittelen kaikille joilla on mahdollisuus: lähtekää ulkomaille työssäoppimaan jos pääsette, koska tästä saa omasta mielestäni niin paljon enemmän kokemusta kuin siitä että tekisi nämä samat tai hieman eri jutut Suomessa.
Mutta loppupäätelmä turvallisuutta ajatellen Maltalta on tämä: Täällä ei oikein tunnu olevan kunnolla minkäänlaisia sääntöjä kenellekkään, ja jos on niin ihmiset eivät niitä noudata. Tämän olen huomannut mm. liikenteessä ja jopa ihan oman alan töissä. Hieman tuntuu siltä että täällä on niin paljon löyhemmät lait, tai sitten ihmisiä ei vain kiinnosta jos niitä ei noudateta. Kuten paloturvallisuus jossain kaupassa. Kuka laittaa oveen merkin "Fire exit" joka päätyy huoneeseen mikä on täynnä palavaa materiaalia, plus sieltä ei pääse mihinkään muualle, kun siellä ei ole kuin se yksi ovi. Jotenkin se ei vain käy minun järkeeni. Mutta omasta mielestäni tämä vain todistaa että minun mielestäni meillä on nämä laki ja sääntö asiat niin paljon paremmin Suomessa kuin täällä Maltalla.
Mutta kiitos tästä uskomattomasta mahdollisuudesta päästä kokemaan tämä. Vaikka aluksi tuntui että tämä tulee olemaan todella rankkaa ja että koko ajan oli koti-ikävä, niin loppujen lopuksi olen kiitollinen enkä ollenkaan kadu että lähdin tänne.
Kiitos! :)
~Ansku ♥
Hienoa, tervetuloa kotiin :)
VastaaPoistaIlona